Turhautumista, turhautumista..

Heippa vaan kaikille!
Anteeksi,etten ole kirjoittanut mitään melkein viikkoon, mun oman koneen netti sano itsensä irti ja en oo viitsinyt puhelimella alkaa kirjoittelemaan. Olen siis nyt vanhempien koneella, joten omia kuvia ei tähän postaukseen tule, huoh..
Niin kuin otsikko jo kertookin, olen erittäin turhautunut kaikkeen. Suurin turhautumisen syy on Hilden jalat. Viime viikon tiistainahan Hilden oikea etujalka alko kenkkuilemaan. Hilde liikkui epäpuhtaasti, jalka oli lämmin ja siihen oli ilmestynyt patti. Siinä sitten viikko vaan käveltiin ja eilen kävin juoksuttamassa tyttöä ja liike näytti puhtaalle. Jalassa ei tuntunut mitään lämpöä eikä mitään ylimääräistä, joten aattelin "Jes, jalka saatu kuntoon!" No tänään kun menin tallille niin suunnitelmissa oli pitkästä aikaa kunnon koulutreeni, hienon ohjelmankin olin suunnitellut valmiiksi, mutta heti kun ravin nostin, liike oli taas epäpuhdasta. Perkele! Kokeilin vielä muutaman pätkän ravia, ja ei, vieläkin epäpuhdasta. Tulin sitten selästä alasta ja koitin jalkaa, joka oli lämmin. Kävelin siinä sitten hetken ja ekaa kertaa moneen vuoteen pääsi pieni itkukin tallilla. Suoraan sanottuna vituttaa, kun jalka ei millään tule kuntoon ja koska muutenkin ollut hermot jotenkin kireellä.
Jalkaan sitten laitoin lumipussin ja pintelin ympärille ja annoin vaikuttaa. Lopuksi laitoin vielä reilusti arnikaa. Siinä samalla sitten ilmotin Hilden omistajalle ja nyt se sitten sano, että tilaa Hildelle eläinlääkäriajan. Toivottavasti mitään pahaa tosta jalasta ei sitten nyt löydy :( Hilden rivijalkakin menee koko ajan huonompaan suuntaan. Vaikka laittaisi mitä tahansa voiteita ja hauteita, niin ei tunnu auttavan. Jos jollain on joku vinkki saada rivi häviämään niin apu on kyllä tervetullutta!

Eniten tässä harmittaa se, että Hildestä on tullut mulle koko ajan tärkeämpi ja rakkaampi, ja sitten toi jalka ei vaan kestä. Ainoa hevonen keneen luotan, oikeastaan ainoa kellä on koskaan ollut jotain väliä mulle. Ja sitten toi jalka estää meidän kehittymistä. Tekisi mieli vaan pistää pillit pussiin ja etsiä uusi vuokrahevonen tai lähteä vaikka takaisin ratsastuskoulun tunneille, mutta ei vaan jotenkin pysty. Mullahan oli tavoitteena päästä kesällä starttaamaan muutamat helpot koulukisat, mutta kohta toivo alkaa hiipua, koska ei kerkeä treenaamaan. Vielä meistä kumpikaan ei ole valmiita kisakentille, varsinkaan minä. No toivo elää ton jalan suhteen, kyllä sen on pakko tulla kuntoon!

Koeviikko lähestyy, sekin jo kiristää hermoja. En millään jaksaisi alkaa lukemaan kokeisiin. Onneksi mulla on vaan neljä koetta ja kaikki suht. helpoista aineista ni ei se nyt niin hirveesti stressaa. Tänään koulussa oli joku ylioppilasinfo ja kotona piti sitten miettiä omaa yo-suunnitelmaa. Kursseja täytyy suorittaa 75 että pääsee läpi, mulla kursseja 79.. Ja en millään osaa päättää, mitä tiputtaisin pois. Pikkuhiljaa alkaa tää lukiokin stressaa, mitä aineita valitsen ja kirjoitan? Mitä teen lukion jälkeen? Pääsenkö edes läpi koko lukiosta?

 

Vielä olisi monia asioita, mitkä mua hiertävät, mutta niistä kirjoittamalla en jaksa teitä enää puuduttaa! Onko teidän jonkun hevosen jalka mennyt rikki, ja jos on, millä tavalla? Kauan kesti että parantui kokonaan?